Muovi on monipuolista ja niin ovat myös kierrätyksen keinot

Muovipakkaukset Pohjoismaissa – Mistä muovipakkausjäte koostuu?

Käytän esimerkkinä pohjoismaiselle muovipakkausjätteille tyypillisiä koostumuksia, jotka on esitetty kuivapainojen mukaan taulukossa 1. Kerätyn jätteen mukana on myös kosteutta noin 10–12 %, mutta sitä ei huomioida tässä.

Taulukko 1. Pohjoismaisen muovipakkausjätteen tyypillinen koostumus kuivapainosta laskettuna sekä mekaanisen ja pyrolyysiin perustuvan kemiallisen kierrätyksen vertailua.

Muovia on monenlaista laatua, ja kierrätysteknologioitakin on useita

On olemassa lukuisia erilaisia muovituotteita, ja niihin käytetty muoviaines vaihtelee. Polyolefiinien (LDPE, HDPE, PP) kierrätys onnistuu verraten hyvin perinteisin mekaanisin keinoin. Näiden osalta kemiallinen kierrätys ei siis ole perusteltu täydentävä menetelmä, sillä sen energian kulutus ja materiaalihukka ovat suurempia.

Kuluttajapakkausjätteessä oleva PET-muovi on sekalaista ja sisältää usein PE-jäämiä sekä ns. G-PETtiä, joka ei kelpaa PET-pullojen kierrättäjille glykolikäsittelyn takia.

Monikerrosrakenteet ovat yleisiä esim. juuston ja lihan pakkaamisessa, missä tuote on verraten arvokas ja säilyvyys on tärkeää myös hävikin ehkäisemiseksi. Haastavimpia monikerrosrakenteita kierrättäjälle ovat etenkin PET:iä sisältävät kalvot sekä paksun polyamidikerroksen (PA) sisältävät pakkaukset. Kemiallista kierrätystä tarjotaan usein mekaanista kierrätystä täydentäväksi menetelmäksi juuri monimateriaalipakkausten kohdalla, mutta yleensä korkea PET-pitoisuus estää tai haittaa pyrolyysiä. Tämä johtuu PET-muovin sisältämästä hapesta.

Mekaaninen ja kemiallinen kierrätys

Sekä mekaaninen että kemiallinen kierrätys vaativat erilliskerätyn muovijakeen ja mekaanisen lajittelun. Mekaanisen kierrätyksen etuna on parempi saanto pienemmällä energiankulutuksella. Kemiallisen kierrätyksen etuna taas on lopputuotteen laatu, joka on sama kuin ensiömuovilla.

EU:n kierrätysastevaatimukseen – 50 % muovimateriaaleista keräyksen, lajittelun ja pesun jälkeen mitattuna – ei nykyisellä keräysmäärällä päästä. Prosessissa tapahtuva hävikki huomioiden olisi pystyttävä keräämään vähintään 74 % markkinoille saatetuista muovipakkauksista, jotta tavoite täyttyisi.

Täydentävä kemiallinen kierrätys auttaa osaltaan, muttei ratkaise pulmaa. Yksi mahdollisuus olisi myös sekajätteeseen sitoutuneen materiaalin edelleen kierrättäminen. Tähän on kaksi tapaa: voidaan joko lajitella sekajätteestä muovit ja ohjata ne lajittelulaitokseen tai ottaa talteen materiaalien hiili. Sekajätteen edelleen lajittelu toimii kuitenkin vain silloin, kun jäte on kuivaa ja talteen otetaan lähinnä kovia muoveja.

Hiilen talteenotto ja hyödyntäminen osana tulevaisuuden kierrätysratkaisuja

Sen sijaan hiilen talteenotto on mielenkiintoinen ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu. Materiaalit voidaan kaasuttaa jalostamokaasuksi (syngas), josta jatkojalostetaan kemianteollisuuden lähtöaineita tai polttonesteitä. Haasteena on, että kaasutuslaitokset ovat herkkiä muodostuville epäpuhtauksille, joten vaaditaan mekaaninen esikäsittely ennen kaasutusprosessia. Lisäksi sopivien laitosten rakentamiseen tarvittavat investoinnit olisivat merkittäviä, jopa satoja miljoonia euroja laitosta kohden.

Vaihtoehtoinen, järkevämpi tapa toteuttaa hiilen talteenotto on muuntaa olemassa olevia jätteenpolttolaitoksia kierrätysyksiköiksi päivittämällä niihin hiilidioksidin talteenotto- sekä jatkojalostusmahdollisuus. Näin tarvittavat investoinnit pienenevät ja talteen saadaan hiili myös muista tuotteista kuin muovipakkauksista. Talteen otettua hiiltä voidaan hyödyntää uuden laadukkaan muoviraaka-aineen, kuten esimerkiksi Fortum Circon®, tuotannossa.